Omaishoitajan vapaa ja hyvinvointi
Minunkin pitää järjestää vapaata itselle, olen omaishoitaja
Omaishoitajan vapaa on lakisääteinen oikeus, jonka tarkoituksena on turvata hoitajalle mahdollisuus levätä, hoitaa omia asioitaan ja ylläpitää omaa hyvinvointiaan. Säännöllinen lepo ei ole itsekkyyttä, vaan edellytys sille, että jaksat huolehtia läheisestäsi pitkäjänteisesti ja turvallisesti. Vapaapäivien aikana hoito voidaan järjestää esimerkiksi tilapäishoidon, kotihoidon tai palveluasumisen avulla, jotta hoidettava saa edelleen tarvitsemaansa tukea.
Vapaan käyttäminen auttaa ehkäisemään uupumusta, vähentää stressiä ja tukee omaishoitajan fyysistä sekä henkistä terveyttä. Kun pidät huolta itsestäsi, parannat myös hoidettavan arjen laatua.
Omaishoitajan vapaan merkitys korostuu erityisesti silloin, kun hoitotilanne on vaativa tai pitkäkestoinen. Pienetkin hengähdyshetket voivat auttaa palautumaan ja antamaan tilaa omille ihmissuhteille, harrastuksille ja terveydestä huolehtimiselle. Vapaa tarjoaa myös mahdollisuuden pysähtyä arvioimaan omaa jaksamista ja tarvittaessa hakea lisätukea, kuten vertaistukea, neuvontaa tai muita palveluja.
Moni omaishoitaja kokee syyllisyyttä vapaan pitämisestä, mutta tosiasiassa se on vastuullista hoitoa sekä itseä että läheistä kohtaan. Kun vapaat suunnitellaan yhdessä, voidaan varmistaa, että hoidettava on hyvässä ja turvallisessa hoidossa. Näin omaishoitaja voi irrottautua arjesta luottavaisin mielin ja palata takaisin levänneenä, mikä vahvistaa koko hoitosuhteen kestävyyttä.

Virallisen tekstin jälkeen omaa pohdintaa:
"Tänä viikonloppuna olen järjestänyt äidin aamukäynnit palvelusetelituottajalle. Tuttu ihminen käy äidin luona auttamassa aamutoimissa, ja velipoika hoitaa iltapuolen käynnit. Minä olen tässä siis omaishoidon vapaalla... mikä tuntuu oudolta.
Teen mm. omaishoidon tuurausta ja omaishoitokohteiden auttamista työkseni. Pidän siitä työstä kovasti, se on hyvin palkitsevaa työtä. Omalle äidille en voi tuottaa palvelusetelillä palvelua, koska olen hänen omaishoitajansa.
Näin omalle kohdalle sattuessa huomaan, että ei ole helppoa irtautua hoitosuhteesta, edes vähäksi aikaa. Käy väkisin mielessä, että siinähän se käynti sujuisi, kuten eilen, toissapäivänä jne. Kyse ei ole siitä, ettäkö äitiä ei hoidettaisi hyvin, vaan siitä, että äidn luona käynneistä on tullut rutiini omaan elämääni. Tuntuu, että voinko olla kotosalla, kun joku muu hoitaa häntä. Äidillä ei käy kotihoitoa tms., veljen kanssa hoidellaan, ja ollaan sitouduttu siihen.
En tiedä, kummalle meistä on oudompi tämä tilanne, äidille vai minulle.. varmaan minulle!"

