Sairaus puhuu monin eri tavoin

Omaishoitajana oleminen on vaativaa, ja on täysin inhimillistä hermostua, väsyä ja kokea riittämättömyyden tunteita. Se ei tee kenestäkään huonoa ihmistä tai huonoa hoitajaa, vaan kertoo siitä, että vastuuta on paljon ja että myös omaishoitaja tarvitsee tukea ja lepoa.

Muistisairaus voi aiheuttaa äksyilyä, ärtyneisyyttä ja äkillisiä olon muutoksia, jotka johtuvat aivojen muutoksista, turvattomuuden tunteesta ja arjen haasteista. Käyttäytymisen muutos ei ole tahallista, vaan osa sairautta.

Tyypillisiä muutoksia ovat:

• Ärtyisyys, kiukku ja äksy kommentointi
• Mielialan nopeat vaihtelut ja levottomuus
• Vetäytyminen, alakulo ja väsymys
• Epäluuloisuus ja väärinymmärrykset arjen tilanteissa

Rauhallinen kohtaaminen, selkeä puhe ja kiireetön ilmapiiri helpottavat usein tilannetta. On tärkeää huomioida myös perusasiat, kuten uni, ravitsemus, kipu ja lääkitykset, sillä ne voivat voimistaa äksyilyä ja olon vaihteluita.

Hyödyllistä on:

• Ylläpitää selkeää päivärytmiä ja tuttuja rutiineja
• Välttää riitelyä ja väittelyä, suunnata huomio toiseen asiaan
• Tarjota turvallisuuden tunnetta, kosketusta ja läsnäoloa
• Hakea tukea ammattilaisilta ja vertaistukea omaisille

Lewyn kappaletaudin oireistoon kuuluu tiedonkäsittelyn eli kognitiivisten taitojen heikkeneminen, joka painottuu näönvaraisen hahmottamisen alueelle.

Vireystilan vaihtelu ja sen myötä toimintatavan muutokset samankin päivän aikana.

Oman äidin kanssa olemme joutuneet tilanteisiin, jossa äiti ei tunnista ihmisiä, välillä edes läheisiä ihmisiä. Niissä tilanteissa olemme olleet ihmeissään, että mitä nyt tapahtuu.. Toisena päivänä taas ei ole ongelmia, ja kaikki tuntuu sujuvan suht mukavasti. Siinä aina väkisin on pohtinut, että tekeekö hän niitä temppujaan tahallaan, huomionhakuisuuttaan! Tieto sairauden oireista on auttanut ymmärtämään äitiä, ja hänen sairauttaan.

Eilen illalla, kun olin hänen apuna saunassa, hän oli ärtyisällä päällä saunan jälkeen. Hän alkoi tutkia asiakirjamappiaan, ja heitteli minulle sieltä kysymyksiä. Hänelle ei oltu kerrottu sitä eikä tätä, marmatus jatkui ja jatkui. Selvitin, että hänelle on asiat selvitetty useaan otteeseen, mutta se ei riittänyt hänelle vastaukseksi.                                 Lääkeautomaattikin oli ihan vieras asia, vaikka hän on sitä itse käyttänyt siitä lähtien, kun se tuli asuntoon. Pohti, että mitä hän automaatilla tekee, ja vielä maksaa siitä, kun ei ole mitään iltalääkkeitä edes hänelle määrätty (no on, sekä aamulääkkeet) Puutun hänen elämäänsä, kun selvittelen kuoron aikatauluja, jotta hän menisi oikeaan aikaan harjoittelemaan. Sanoi: "Älä sinä kuule puutu minun asioiohin, sotket vaan"                     Hyvinnukutun yön jälkeen tänä aamuna oli sitten ns. toinen ääni kellossa. Tuntui, että mitään sairautta ei olisikaan, muutos eiliseen oli hurja. Kaikki sujui, lääkkenottoa myöten. Toivotteli minulle mukavaa päivää, kun lähdin. Meillä oli oikein mukava aamutuokio yhdessä.

Miksi kerron blogissa tästäkin asiasta. Siksi, että ehkä joku omainen/läheinen saa ymmärrystä muistisairaan mielenmaisemaan. Ilkeyttään he ei toimi, kuten toimivat. Se on se sairaus, kun "puhuu". Luultavasti muistisairas ei edes muista puolentunnin päästä, mitä hän on laukonut suustaan. Lisäksi olen huomannut, että säännöllinen päivärytmi, jonka minä ja veljeni luomme äidille, on kaiken perusta. Silloin, kun hän eleli itsekseen, asiat alkoivat olla "retuperällä" pikkuhiljaa taudin edetessä. Nukkumis- ja valveillalorytmit oli sekaisin, ja lääkeidenotto ei ollut täysin hallinnassa. Syöminen tahtoi unohtua, kun ei ollut sitä näläntunnetta.                                                                                                                      Riittävä lepo, monipuolinen liikunta ja terveellinen ruokavalio ovat niitä hyvinvoinnin peruspilareita meille kaikille, voidaksemme hyvin.