Äiti Kaija aloitti perhehoidon toissa viikolla. Hän on viikon ajan kuukaudessa perhehoidossa, ja muut ajat hän asuu edelleen asunnollaan Iltaruskossa. Äiti on oikeutettu tällaiseen tilapäiseen hoitoapuun omaishoitajan lakisääteisen vapaan tiimoilta.

Perhehoidossa on rauhallinen, kodinomainen ympäristö, jossa on aikaa jutella, ulkoilla ja tehdä pieniä arjen askareita yhdessä hoitajan ja muiden asukkaiden kanssa. Perhehoidossa arki rytmittyy selkeästi, mutta joustavasti: ruokailut, lepohetket ja harrastukset on sovitettu asukkaiden jaksamisen mukaan. Turvallisuus, lääkityksestä huolehtiminen ja apu päivittäisissä toimissa on aina saatavilla, mutta samalla äiti on saanut tehdä itse sen minkä on jaksanut. Tämä on varmasti lisännyt hänen omanarvontuntoaan ja pitänyt mielen virkeänä. 

Me omaiset olemme kokeneet, että perhehoito on tuonut hänelle arkeen lämpöä, seuraa ja turvaa – juuri sitä, mitä äiti on kaivannut.

Kuvassa äiti haravoimassa perhekodin pihamaalla. Haravointi on sitä hänen "himohommaa" ollut aina, ja hyvin näkyy haravointi edelleen sujuvan.

Kun äiti tuli torstaina kotiin perhehoidosta, olin häntä vastaanottamassa asunnolla. Äiti hurautti kimppakyydillä paluumatkan, sekin saatiin kätevästi järjestettyä siihen lomaviikon loppuun. Kotiin tultua, äiti kertoi, että miten mukavaa oli ollut, ja hän oli viihtynyt hyvin. Ainut miinus tässä lomaviikossa (joksi sitä kutsumme) oli se, että sinne Hattuvaaraan on monen tunnin ajomatka... tai siltä se oli ainakin tuntunut!

Meille omaisille perhehoito on merkinnyt mielenrauhaa: tiesimme, että äiti oli hyvässä seurassa ja turvallisissa käsissä. Yhteistyö hoitajan kanssa oli avointa ja joustavaa, ja pystyimme yhdessä sopimaan käytännön asioista ja äidin yksilöllisistä tarpeista. Kokemukseni perusteella voin lämpimästi suositella perhehoitoa vaihtoehtona silloin, kun läheinen tarvitsee enemmän tukea, mutta haluaa säilyttää kodinomaisen elämän ja inhimillisen, kiireettömän kohtaamisen. Harmi vaan, että Lieksassa on tällä hetkellä vaan yksi toimiva perhekoti.