Lepo, monipuolinen ravinto ja oikein toteutettu lääkitys muodostavat ikäihmisten hyvinvoinnin perustan. Riittävä ja rauhallinen uni tukee muistia, mielialaa ja fyysistä jaksamista. Säännöllinen vuorokausirytmi, rauhoittava iltarutiini ja häiriötön nukkumisympäristö auttavat ehkäisemään väsymystä ja kaatumisriskiä. Päiväaikaan lyhyet lepohetket voivat olla hyödyllisiä, kunhan ne eivät häiritse yöunta. Hoidossa on tärkeää kuunnella ikäihmisen omia tuntemuksia ja mukauttaa lepoa yksilöllisten tarpeiden mukaan.

Ravitsemus ja lääkitys kulkevat käsi kädessä. Ikäihmisen ruokavalion tulisi sisältää riittävästi proteiinia, energiaa, nestettä sekä vitamiineja ja kivennäisaineita, jotta lihasvoima, vastustuskyky ja toimintakyky säilyvät. 

Lääkityksen tulee olla ajantasainen, selkeästi kirjattu ja säännöllisesti arvioitu, jotta vältetään turhat tai päällekkäiset lääkkeet ja haittavaikutukset, kuten huimaus tai ruokahaluttomuus. 

Hoitohenkilökunnan ja omaisten yhteistyö, lääkärin seuranta sekä ikäihmisen oma osallistuminen päätöksiin tukevat turvallista ja arvokasta arkea.

Reilun vuoden olen ollut tiiviisti äidin arjessa mukana, aiemmin tarvetta oli vähemmän. Kun veljen kanssa huomasimme, että nyt alkaa "mopo karata käsistä", ja arjen hallinta heikkeni, puutuimme tilanteeseen. Ihan emme tienneet, että mitä tuleman pitää, mihin olemme ryhtymässä. Onneksemme asumme samalla paikkakunnalla, ja tiivis yhteiselo äidin kanssa onnistuu.

Arjen sujuvoittaminen kaikin tavoin on ollut suuri muutos äidin elämässä, ja teettänyt meillä paljon työtä. Vastustusta on ollut, ja uuden omaksuminen on ollut muistisairaalle äidille iso haaste. Etenevä sairaus on otettava huomioon jatkuvasti, kaikessa:

• Kun esim. sopiva lääkitys on löytynyt, on sitä muutettava heti kohta, oireiden muuttuessa.
  
• Kun ruokailu ei enää suju itsenäisesti, on se järjestettävä
• On myös huolehdittava, että ruoka syödään, nestettä juodaan ja lääkkeet otetaan
  
• Liikunnan tarpeestakin tulisi huolehtia, kuten muistakin virikkeistä

Tässä joitain tärkeimpiä asioita, joita mieleeni tuli. Pointtini on se, että omaishoitaja on avainasemassa havaitsemassa asioita, ja puuttumassa niihin.  Pitää ottaa huomioon ihmisen itsemääräämisoikeus, mutta oltava riittävän luja toimimaan asioiden hyväksi. Omaishoitajuus on kokonaisvaltaista tekemistä, sitä ei oikein voi heittää sivuun kovin pitkäksi aikaa, jos haluaa arjen toimivan ja ihmisen voivan hyvin. Omaishoitaja ja hoidettava ovat usein sukulaisia, ja se tuo oman lisänsä tähän. Ollaan tuttuja, ja siinä todennäköisesi myös kipinöi puoleen ja toiseen, koska oma mielipide uskalletaan tuoda esille.

Tänään käytiin äidin kanssa ostamassa kukkia, ja vietiin niitä haudoille. Kukkaostoksilla Rauni kysäisi äidiltä, että mitä sinulle kuuluu. Äiti vastasi, että siellä minä yksin istun asunnossani... huoh. En jaksanut ruveta oikomaan, että mitä kaikkea hän on tehnyt esim. tänään, ja keiden kanssa. Illalla jo hymyilin tuollekin kohtaamiselle, ja äidin kommentoinnille.