Kesä on täynnä pieniä hetkiä, joista syntyvät parhaat muistot. Yhdessä äidin kanssa vietetyt musiikkihetket ja marjaretket ovat tuoneet arkeen lämpöä, naurua ja kiireetöntä yhdessäoloa.

Tärkeintä ei ole täydellinen suunnitelma, vaan se, että olemme yhdessä. Pienet hetket – jaettu nauru, marjamehuinen hymy ja tuttu sävel – tekevät elämästä mukavaa.

Äiti on tosi ahkera lähtemään konsertteihin tai marjastamaan. 

Tuoli pitää olla marjapuskan lähelle, jotta äidin ei tarvitse seisoa pitkään paikoillaan. Usein kuultiin puskan juurelta, että: " Kyllä minä oon hidas keräämään, en ollut aikoinaan näin hidas". Jäykkyys ja tietynlainen kömpelyys jäsenissä näkyy, ja sekös häntä harmittaa. Vaikka kuinka vannotetaan, että ei tarvii kiirehtiä, niin ei auta. Halu olisi toimia, kuten "ennen vanhaan".

Aamulla vein hänelle mennessäni illalla tekemääni marjamehua, marjoista, jotka hän on kerännyt.