Muistisairasta ei voi hoitaa pelkästään puhelimessa, sillä turvallinen ja laadukas hoito perustuu läsnäoloon, rauhalliseen vuorovaikutukseen ja kokonaisvaltaiseen havainnointiin. Kasvokkain kohdatessa voidaan huomioida ilmeet, eleet, liikkuminen ja ympäristö, jotka kertovat paljon potilaan voinnista. Puhelimessa nämä tärkeät vihjeet jäävät helposti huomaamatta, mikä voi johtaa väärinkäsityksiin tai puutteelliseen hoitoon.

Puhelin ja muut etäyhteydet voivat silti olla hyödyllinen lisä muistisairaan ja omaisten tukemisessa.

Ammattilaisen/omaisen tehtävä on varmistaa, että muistisairas saa ymmärrettävää tietoa, tulee kuulluksi ja että hänen turvallisuutensa on aina etusijalla – tämä onnistuu parhaiten yhdistämällä lähi- ja etähoitoa harkitusti.

Olin viikon lomalla. Valmistelin äidin omaishoitajuusasiat loman ajaksi mielestäni hyvin, etukäteen huomioiden mahdollisimman kattavasti.

Äidin ja meidän onneksi meillä on käytettävissä palvelusetelituottaja, joka tuntee äidin, ja aamukäynnit ja sauna-apu sujuivatkin erittäin hyvin. Äidin päivät lähtivät käyntiin mukavasti ja turvallisesti, tutun ihmisen läsnäollessa ja huoltaessa. Velipoika huolehti osaltaan äidin hoivaa, joten päivittäin hänen luonaan oltiin useamman ihmisen toimesta. Aktiviteetit vanhusten vuokratalossa lisäävät päiviin toimintaa, ja lisäävät osallisuutta.

Minä soittelin äidille iltaisin, ja kyselin onko hän ottanut iltalääkkeensä. Niissä hetkissä paloi minulta käämit, kun puheet ja teot ei menneet yksiin. Äiti oli veljelle ilmoittanut ottaneensa lääkkeet puhelun aikana. Minulle äiti kertoi saman tarinan, samana iltana, kun soittelin ja kyselin lääkkeenotosta. Muutaman kerran hän pohti, että mikäs se on se lääkeautomaatti! Siinä vaiheessa oli tyydyttävä siihen, että nyt ei pääse katsomaan tilannetta, välimatkan vuoksi. Lääkeautomaatista hän osaa lääkkeet ottaa puheohjauksen avulla, mutta lääkkeet saattaa unohtua pöydälle. Välillä hän pohtii, että onko ne lääkkeet edes hänen lääkkeitä. Kerran kysäisin, että kenen ne sitten on, jos ei hänen. Vastaus tuli napakasti: " Eikö nuo lie sinun omat lääkkeesi!"

Nyt reissusta tulleena, olen tyytyväinen, että lähdin reissulle. Asiat sujui hyvin, äiti on elossa, ja syö tuomiani marmelaadeja tyytyväisenä. Kun menin ekan kerran loman jälkeen, enkä puhunut matkasta mitään, kommentoi äiti nopsaan aika napakasti: " Eikö sitä pitäisi äidilleen jotain edes reissusta kertoa!!" No pitää pitää.. en oo vaan ehtinyt vielä. Tuliaisetkin toin hänelle vasta toisena päivänä, että lienee sekin häntä ärsyttänyt.. heh.